Välillä vähän elämänmenoa.

Kirjoittaminen on jälleen jäänyt vähemmälle. Helpollahan sitä pääsee kun lisää vain kuvan silloin, toisen tällöin. Ehkä pistää lyhyen kuvatekstin siihen kaveriksi.

Mutta haluan tsempata. Ei pidä unohtaa blogin alkuperäistä tarkoitusta.

Siispä.

Tänä vuonna Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Se on ehdottomasti muistamisen arvoinen asia. :D

Suomi - Ruotsi 6-1

Jei! 

( kuva Iltasanomien sivuilta )

Lasten kerhotkin loppuivat nyt toukokuussa, tosin perhekerhon kesäversiona toimii puistokerho. Se täytyy ehkä käydä tsekkaamassa jonain aurinkoisena päivänä. Viime päivät ovat valitettavasti olleet taas yhtä harmautta ja sadetta, argh.

Alla kuitenkin aurinkoisia kuvia perhekerhon retkeltä (Vehmasmäen kotieläinpihasta).

Kaapon kerhotäti kehui Kaapon piirustustaitoja kovasti, kehotti kannustamaan poikaa jatkossakin taiteilun ja askartelun pariin. Ja minähän olin tietenkin pakahtua ylpeydestä. :) Muutkin ovat huomanneet kuinka taitava pieni poika minulla on.

Toinen vielä pienempi poika on nyt 10kk.

Huukon suusta löytyy viisi terävää hammasta ja sen seurauksena olemme myös lopettaneet imetyksen. Minulla on jotenkin pettynyt olo. "Tavoitteenani" oli imettää poikaa vuoden ikään asti, jotta olisimme voineet siirtyä suoraan rintamaidosta tavalliseen maitoon. Mutta kun ruokailuväline muuttui verta vuotavaksi puruleluksi, oli aika tehdä päätöksiä. Itse olen tästä enemmän järkyttynyt kuin Huuko. Tässäkö tämä nyt oli.....

On myös erittäin järkyttävää huomata vauvani muuttuvan päivä päivältä enemmän taaperoksi.
Tämä vauvataapero nousee tukea vasten seisomaan, höpöttää omia tarinoitaan ja tapailee sanoja. Sotkee sisarusten leikit ja roikkuu äidin housunlahkeessa. Rakastaa keinumista ja tavaroiden heittelyä syöttötuolista lattialle. Tykkää hampaidenpesusta ja inhoaa niistämistä.

Milloin ja mihin se pikkuvauva hävisi? Tuokaa se takaisin!

Lohdutukseksi hankin ihka ensimmäiset kesäkukkani. Ne ovat Surfinioita, ja näyttävät nyt jo erittäin säälittäviltä (kuva on otettu ostopäivänä). Syytän näitä sateisia kelejä kukkieni turmelemisesta. Tai sitten minun olisi yksinkertaisesti pitänyt antaa koko hoitovastuu Pepille. Tai perehtyä itse enemmän kukkien ja kasvien kiehtovaan maailmaan.

Ensi kesänä sitten haluan laittaa meidän pihamme kuntoon, kylvää ruohoa kaljuihin kohtiin ja lannoittaa ja kalkita. Tehdä kukkapenkkejä ja kasvattaa tomaatteja. 

Mutta se sitten ensi kesänä, Pepin kanssa yhdessä. 

Peppi odottaa jo kovasti että pääsisi rannalle uimaan ja leikkimään. Kaapon vanha polkupyörä pitäisi myös maalata ja aloittaa pyöräilyharjoittelut. Toistaiseksi neiti ei ole vielä ymmärtänyt polkemisen saloja, "tämä on rikki", hän ilmoitti viimeksi satulassa istuessaan. Nooh, kaikki aikanaan.

Entäpä muuta? Parisuhde rullaa omalla radallaan, enimmäkseen on poutapilvistä. Väliin mahtuu sadetta, pieniä ukkosia ja ihanan aurinkoista. Aina kuitenkin taustalla pysyy se tärkein. 

Toivottavasti tämä rakkaus ei koskaan hiivu.

 

P.S Remppailut ovat nyt hetkeksi ohi. Keittiöstä tuli ihana, lasten makuuhuoneet käsitellään ehkä loppuvuodesta.