Tässä olen.

Maailma on kääntynyt päälaelleen ja värit ovat muuttuneet harmaiksi.

Epätodellinen on muuttunut todelliseksi, enkä sille mitään voi. 

Hiljaisuuden jälkeen on vaikea löytää oikeita sanoja tännekään.

Kertoako mitään, vai ei.

Ja jos kerron, niin mitä ja miten.  

Asiat ovat muuttuneet ratkaisevasti viimeisen kuukauden aikana. 

Kirjoitan tätä kaikkea nyt uudesta kodistani.

Minä ja mieheni olemme eroamassa.

En halua lähteä selvittämään tätä asiaa täällä sen tarkemmin, ainakaan nyt.

Voin mainita jotain ruuhkavuosista, välinpitämättömyydestä, riittämättömyydestä ja riidoista. Rikotuista lupauksista ja luottamuksen pettämisestä kerta toisensa jälkeen. Joskus se rakkaus ei vaan riitä.

Tässä olen. Yritän selviytyä.

Selviydynkin.