Ohi on.

Tänä vuonna joulu oli hyvin erilainen. Aattona lapset olivat isällään ja itse olin aamuvuorossa töissä. Suoraan töistä kiiruhdin talolle (joka on viimeinkin päätetty laittaa myyntiin, koska kumpikaan ei sitä yksin pysty lunastamaan) katsomaan joulupukkia ja minulle katettiin jopa lautanen joulupöytään. Aterian jälkeen poistuin kuitenkin takavasemmalle ja vietin loppuillan omassa rauhassani. Oli melkoisen ankea ja surullinen joulu, mutta kävin silti joulusaunassa ja vein kynttilät haudoille.

Illalla sain kuitenkin parhaan (ja no, jos totta puhutaan niin myös lähes ainoan) joululahjan; puhelun Kaapolta.

” Äiti. Halusin vaan sanoa hyvää yötä. ”

” Hyvää yötä Kaapo. Rakastan sinua. ”

”Rakastan sinua. Heippa. ”

Niinpä niin. Pukki ei tosiaan tänä vuonna muistanut minua kovin monella paketilla. Itse ostamiani Vallilan verhoja + tyynynpäällistä ei oikein voi laskea pukkihommiin.. Mutta pari pehmoista ja mieltä lämmittävää pakettia ilmestyi kuitenkin.

Ja täällä minun kuusen alla odotti vielä jokunen lahja lapsiakin. Saivat murut viettää vielä vähän joulua minunkin kanssani.   

Tähti, Nappi ja Monni.

Joulunpyhät menivät muutoin vallan rattoisasti siellä töissä Noro-epidemian keskellä. Neljä päivää onnistuin välttelemään noroviruksia, mutta sitten ne peijakkaat pääsivät uimaan minunkin liiveihini suojaessuista, suu-nenäsuojuksista, vimmatusta käsien pesusta ja käsidesistä huolimatta. Maitohappobakteerien ansiosta (?) selviydyin kuitenkin vähällä.

Saippuapesujen seurauksena iho saattoi hieman kuivua..

Perjantaina minulla olikin sitten viimeinen työpäivä sairaalan akuuttiosastolla. Haikein, mutta samalla innokkain mielin siirryn uusien tehtävien pariin 2.1.2013! Jännittää niin vietävästi.  Uusi työpaikka, uudet tehtävät, uusi ympäristö, uudet työkaverit. Siinäpä onkin kaikkea uutta kerrakseen!

Mutta nyt alkaa jo olla tämä vuosi pulkassa.  Toivon että uusi vuosi säilyttää sen mistä iloitsen, tuo tullessaan sen mitä tarvitsen ja jättää taakseen sen mitä taakkana kannan. 

Ja minä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

…että

lakkaan murehtimasta turhia. Ja löydän ne parhaat puolet taas itsestäni.

Uuden vuoden kynnyksellä... Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

Onnellista Uutta Vuotta!