Viime aikoina olen pohtinut elämän suuria kysymyksiä. Miettinyt mistä onnellisuus koostuu, mitä rakkaus on ja mikä on elämän(i) tarkoitus.
Tällä hetkellä tunnen oloni melko tyytyväiseksi ja
onnelliseksi. Olen löytänyt tasapainon. Osaan nauttia työstä, lapsista, vapaa-
ajasta ja elämästä ylipäätään. Syön, liikun ja nukun riittävästi, tapaan
ystäviäkin.
Mutta silti tunnen että jotain pientä puuttuu. Se ei ole parisuhde, koska
minua puistattaa ajatus siitä että olisin taas jonkun oma. Tai että jakaisin arkeni ja kotini jonkun kanssa. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta ja
vapaudesta, joten ei kiitos!
Mutta silti kaipaan todella paljon rakkautta. Sitä että
maailmassa olisi ihminen, joka rakastaisi minua ehdoitta. Lohduttaisi
surun hetkellä ja jakaisi iloni riemuiten. Joku johon voisin todella luottaa, ja jota voisin itsekin aidosti
rakastaa.
Onhan läheisyyden tarve kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista, ainakin psykologi Abraham Maslowin ( 1908-1970 ) ja allekirjoittaneen mielestä. ;) Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi, rakastaa ja olla rakastettu. Niin myös minulla, vaikka pelkään etten voi sitä enää koskaan saavuttaa.Hmmph. Taidan sittenkin olla edelleen käymistilassa. Hyrskyn myrskyn ja heikun keikun.
Mutta onhan huomenna taas uusi päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti