Hampaat.

Huuko sai ensimmäisen hampaansa 7 kuukauden iässä. Se on pieni torahammas, joka näyttää kasvavan hieman vinoon. Kaikki sanovat että se vielä oikenee, mutta uskallan epäillä.

Nyt hampaita on jo kaksi. Ja tietenkin kaikkea täytyy natustaa ja nakertaa. Mikään ei ole turvassa Huukon hampailta. Kaapon Autot- kortit, Pepin lelut, päivän sanomalehdet ja sormenpäät päätyvät Huukon mutusteltavaksi, jos ne vain jäävät pienen piikkihampaan ulottuville. 

Ja eilen Huuko sitten iski hampaansa minun rintaani. Suustani pääsi sellainen ulahdus, että Huukokin alkoi itkemään säikähdyksestä. Mutta se todella sattui. Toivottavasti tämä ei toistu. 

En suhtaudu imettämiseen mitenkään fanaattisesti, mutta ainakin toistaiseksi aion sitä vielä jatkaa (ellei pureminen pahene). Harmittaa kuitenkin että nykyisin korvikkeella ja tuttipullolla ruokkimista pidetään normaalimpana kuin imettämistä. Etenkin jos lapsi on yli puolivuotias.

Itse tein tällä kertaa imetyksen onnistumisen eteen töitä. On ihan tavallista, että imetys alkaa sujua vasta parin kuukauden kuluttua lapsen syntymästä. Silloin on moni kuitenkin jo luovuttanut. Ehkä nykyisin annetaan liian vähän tietoa ja tukea? Tiedä häntä.
Esikoistani en imettänyt käytännössä ollenkaan, ja Tinttaraakin osittain vain 4 kuukauden ikään asti. Meiltä kotoa siis löytyy myös näitä hyvin kasvaneita korvikelapsia. Enkä minä koe olevani kenenkään kohdalla jotenkin huonompi tai parempi äiti siitä syystä että imetin tai annoin äidinmaidonkorviketta. Miksi siis äitien keskuudessa pitää olla näitä kuppikuntia? Imettäjät vs. korviketta antavat?

Mutta takaisin hampaisiin, tällä kertaa omiini. Minun pitäisi varata aika vuositarkastukseen. Purukalustoni on hyväkuntoinen, tähän mennessä minulla ei ole ollut vielä yhtään reikää (ja varmasti nyt sitten on, kun pääsin kehumaan). MUTTA. Nämä hampaat ovat auttamattoman keltaiset.
Minulla on luonnostaan kellertävä hammasluu, mutta asiaan on myös vaikuttanut runsas tupakointi, erinäiset sairaudet ja ruokailutottumukset. Niimpä Antti on luvannut kustantaa minulle hampaiden valkaisun. Se on palkintona siitä että onnistuin pääsemään eroon tupakasta. Ja olen nyt ollut polttamatta...hyvänen aika, kuinka pitkään? Ainakin reilun vuoden. Turhamaista tai ei, minulle itselleni tulee siitä parempi mieli.
Joten. Heti huomenissa soitan itselleni ajan tarkastukseen.