Näin Rontti-koiran nyt ensimmäistä kertaa ja olihan se lutuinen. Hieman iso ja kömpelö, mutta ihan suloinen tapaus. Toisilla nyt vain on hieman karvaisempia vauvoja.
Perjantaina me tytöt päätimme käydä ihan vaan pikkuisen baarissa. Tarkoituksenamme oli siis lähteä vasta lauantaina viettämään kunnolla iltaa, mutta kuinkas sitten kävikään..? Jotenkin kummasti päädyimme lähikuppilasta vielä yöjunalla keskustaan.
Aamulla oli sitten hieman heikko olo. Meillä oli kuitenkin ollut mahtava ilta, joten se oli sivuseikka. Ja kykenimme jopa lähtemään kirppikselle! Hanna vei minut jonnekin valtavan suurelle kirpputorille, jossa oli ainakin tuhat pöytää. Kylläpä oli tämä tyttö ihmeissään.
Kierros olisi varmasti ollut antoisampi, jollen olisi kärsinyt aaltoilevista pahoinvointikohtauksista ja olisimme olleet hieman aikaisemmin liikenteessä. Mukaan tarttui kuitenkin pari paitaa ja lapsille pienet tuliaiset. Ainoastaan se ihmetytti, ettei siellä ollut juurikaan lastenvaatteita tarjolla. Onko ne kaikki sitten jossain Vekarakirppiksillä ja Piiloissa?
Tuonne haluan kuitenkin uudestaan. Ja seuraavalla kerralla täytyy päästä myös tutkailemaan niitä lastentarvikekirpputoreja.
Loppupäivä meni hieman tahmeasti. Aina tässä käy näin, alkoholi ei vaan sovi minulle. Niimpä vietimme koti-illan leffan merkeissä ja rupesimme aikaisin nukkumaan.
Seuraavana aamuna sain mukavan puhelun: Antti ja lapset soittivat ja lauloivat "Paljon Onnea Vaan". Kyllä minä olen onnekas, täytyy taas todeta. Perhe ja lapset ovat elämäni tarkoitus, sokeri ja suola.
Ja pippurina toimii hyvät ystävät, etenkin tämä yksi.
Tuntui haikealta jättää hyvästit asemalla, mutta toivottavasti näemme pian uudestaan.
Kotona minua odottivat rakkaat, kipeät lapset. Flunssaa näin vaihteeksi. Varokaa räkää!
Onneksi kaiken sairastelun ja yövalvomisen keskellä jaksetaan myös hymyillä.
Maanantaina Kaapo pääsi elokuviin isotädin kanssa. Sunnuntai oli jo kuumeeton päivä, joten emme raaskineet kieltää tätä iloa. Virpomisreissut nimittäin jäivät kokonaan välistä.
Tämä oli Kaapon ensimmäinen kerta elokuvateatterissa ja kokemus oli mieluinen. Leffa oli nimeltään Rio, ja ilmeisesti ihan sopivaa katsottavaa neljävuotiaalle.
Peppiä tietenkin harmitti ettei hän vielä päässyt mukaan. Mutta onneksi harmi unohtui kun pelasimme Suklaapeliä ja söimme Keksinautteja.
Näin 26-vuotiaana(kin) elämä näyttää ja tuntuu melkoisen hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti