Murisen ja märisen

VAROITUS! Tämä teksti sisältää murinaa ja märinää.

Huuko on valvottanut jo reilun viikon. Hammasta pukkaa taas, eikä edes särkylääke auta. On varmasti inhottavaa ja kivuliasta, mutta ei se äipällekään ole mitään herkkua. Miksi, oi miksi ihmislapset eivät voi syntyä hampaat suussa?

Pojan pitäisi päästä myös neuvolaan, mutta ei taida siitäkään koskaan ikinä tulla mitään. Jo useampaan otteeseen olen yrittänyt varata aikaa, mutta tarjolla on vain ei oota. Viime yritykseni päätteeksi neuvolan täti lupasi itse soittaa minulle takaisin kun aikoja taas on. Mutta eipähän ole kuulunut. On se kumma..

Norsuja olen sentään saanut. Tutan norsukuosi on hykerryttävän suloinen, ja niimpä tilasin hieman väriä elämään.

 Keltainen body ja turkoosi takki, nam.

Mutta murina jatkukoon.

Murinaa siis Soneralle. Silloin kun minä olin nuori, oli Sonera ainoa oikea operaattori/internet-yhteys. Tarjolla ei tainnut edes olla juuri muita vaihtoehtoja kuin Radiolinja (nykyinen Elisa), jota myös Rätinälinjaksi kutsuttiin. Mutta näin vain ovat ajat muuttuneet.
Nykyään vaihtoehtoja löytyy, mutta jostain himputin syystä tässä meidän tietokoneella hurruuttaa Soneran kakka yhteys, joka toimii silloin kun haluaa. Vikailmoitus ollaan jo kerran tehty, mutta täällä tuppukylässä on jotain ongelmia minkä vuoksi tämä ei toimi kuten pitäisi. Niin. Että enpähän pääsee edes tänne kirjoittamaan silloin kun haluan, kun netti saattaa joinain päivinä olla toiminnassa vain hetkittäin. Tai kokonaan poikki. YMMÄRRÄTTEKÖ?

Turhauttavaa.

Puuh.

Viikonloppuna kävimme siskoni luona leikkuuttamassa hiuksia. Peppi on jo konkari, malttaa hyvin istua aloillaan. Minua vaan tympäsee nuo tytön kutrit. Mikseivät ne jo voisi olla niin pitkät että ylttäisivät hyvin korvan taakse? Isi on päättänyt ettei meidän tytölle otsatukkaa leikata, joten äidin on vain kärvisteltävä hapsutukkaisen tyttönsä kanssa.

Ja vielä lisää valitusta.
Minä olen possu. En ole ylipainoinen, mutta todellinen possu kylläkin (ja toki tällä menolla myös pääsen virallisiin ylipainolukemiin). Sen päätti minulle kertoa tuo typerä kehonkoostumus-mittari-vaaka-mikä-lie-tyhmä. Tein virheen ja päätin analysoida kehoni pitkästä aikaa. Todellakin pitkästä, koska viimeksi olen katsonut totuutta silmiin ennen raskautta. Nyt kuitenkin hyppäsin kyseiselle vehkeelle ja meinasin pyörtyä silkasta järkytyksestä. Tiedän että nämä tulokset ovat vain suuntaa antavia, mutta minun suuntani näyttää huonolta. Jotain on siis tehtävä.


Herkut pois minulta. Nyt.

Vakaa päätökseni on tiputtaa painoa ainakin kuusi kiloa.
12cm pois vyötäröltä ja 6cm lantiolta.
10% rasvaa pois niin kelpaisi.
Lihasta lisää, kiitos.
Ja sitten olisi hyvä.

Ihan pikkuisen märisen siis vielä tästäkin, tekisi niin kauheasti mieli hyvyyksiä. Mutta ei auta. Kohti parempaa minää!

Ja johan helpotti kun sai kaiken pihalle.