Luulen että meidän perheen ruuhkavuodet ovat tässä ja nyt.
Arki on kiireistä, tiivistä puuroa jonka läpi yritämme kahlata.
Aika ei tunnu riittävän mihinkään, mutta kuitenkin sitä pitäisi löytyä kaikille ja kaikkeen.
Lapset vaativat hoitopäivien jälkeen syliä ja huomiota, mutta samalla pitäisi myös tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja siivota. Yhteiset leikkihetket jäävät vähille, ja yön pimeinä tunteina kieriskelen huonon omantunnon kourissa.
Lasten mentyä nukkumaan pitäisi alkaa meidän vanhempien oma/yhteinen aika, mutta melko pian olemme itsekin valmiita unille (tai oikeastaan minä voisin nukahtaa jo iltasadun tai Salkkareiden aikaan). Tässä välissä pitää kuitenkin myös lukea tentteihin ja työstää opinnäytetyötä, kurkistella muiden kuulumiset Facebookista ja syödä jotain. Plus toteuttaa romanttisia tekoja.
Ja kymppiuutiset olisi hyvä jaksaa katsoa, jotta pysyisi edes jotenkin kärryillä maailmanmenosta!
Joskus blogiinkin olisi kiva rustata sana tai pari.
Yön aikana sängyn viereen ilmestyy nyyhkivä tyttö, joka haluaa että äiti tai isi tulee peittelemään. Nuorimmainen herää huutamaan klo 02 ja väsyneenä kannan hänet meidän sänkyymme. " Hei, rakas. Mene sinä taas nukkumaan Kaapon huoneeseen." Ja ai niin, Huuko pitäisi vierottaa tutistakin.
Aamu saapuu taas liian aikaisin ja väsymys värittää seuraavaa työ- ja koulupäivää. Pikaiset pusut aamulla ja toinen lähtee ajamaan naapurikaupunkiin töihin, toinen jää valmistelemaan lapsia hoitoon. Päivästä, mielialasta ja vireystasosta riippuen lasten pukeminen ja aamutoimet onnistuvat kohtuullisessa ajassa ja sekä hoitopaikkaan että kouluun keretään ajoissa. Pienet, pulleat kädet x3 kietoutuvat kaulan ympärille ja äiti "pääsee" pusujen saattelemana opiskelemaan. Tosin toisinaan tähän seremoniaan kuuluu myös itkuinen säestys...
Jotenkin pitäisi järjestää aikaa myös omille harrastuksille, vaikka vesijuoksussa tai zumbassa käyminen aiheuttaa jälleen omantunnon tuskia (onhan sekin aika taas pois perheeltä). Kotiakin pitäisi remontoida (omakotitalossa asumisen varjopuolia) ja sosiaalisia suhteita pitää yllä.
Mistä niitä lisätunteja vuorokauteen saa hankittua?
Tai saanhan hypätä taas hetkeksi pois tästä junasta, silloin jouluna? Jooko?
Voi ei.. HItto tuli melkein kyynel silää ku ajattelin teidänki arkea, ja inä vaa aina sulle valitan mun eläästä vaikka sullakin on omia huolia.. ;;( Argh, nyt musta tuntuu tosi syylliseltä......
VastaaPoistaKuulostaa aika tutulta. Salilla kävin keskustelemassa jatkosta, kun en ole ehtinyt käydä. Sain takaisin tokaisun, että eräs äiti käy 2-3krt viikossa ja odottaa kahdeksatta lastaan. Teki mieli vetäistä turpaan. :D Odotan kovasti sitä hetkeä, kun lapset ovat koulussa. Toivon sitten ajan käytön hieman helpottavan. Jaksamista vuorotyöhön ja onnea valmistumisesta. :)
VastaaPoista