Tarkoituksena oli vieroittaa nuorimmainen tutista tämän viikon aikana, mutta sen sijaan viikko on valvottu ja huudettu ihan muista syistä.
Jep, syypäänä jälleen hampaat.
Tällä kertaa ikenien läpi on puskenut poskihampaita joka suunnasta, ylhäältä ja alhaalta. Ja ne ovat tehneet todella kipeää! Edes särkylääke ei ole auttanut tähän tuskaan, vain ja ainoastaan äidin syli on jossain määrin lohduttanut. Yöt ovat siis olleet todella repaleisia ja äiti entistä väsyneempi.
Tietysti tämän sylittelyn seurauksena Huuko on päättänyt ettei enää ikinä suostu nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä, ja meillä on jälleen yksi (ongelma) haaste lisää. Myös herran vatsa on oireillut, mutta onneksi ensi viikolla on se odotettu lääkäri.
(Jaksetaan me välillä olla iloisiakin!)
(...ja suloisia :> )
Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki. Lisäksi opinnäytetyö tahmii ankarasti. Aikataulussa pysyminen tuottaa ongelmia, ja olen senkin vuoksi pinkeänä kuin viritetty jousi. Eikä muilla tietenkään ole mitään hätää (meitä on siis kolme opiskelijaa kyseisen työn kimpussa), koska he valmistuvat vasta keväällä. Toisin kuin minä, jonka jouluinen valmistuminen saattaa hyvinkin jäädä tästä kiinni. Yritän kuitenkin potkia muita persuksille,vielä en suostu luopumaan toivosta.
Lomaviikon sääkään ei ole erityisesti hemmotellut meitä, joten useimpina päivinä olemme törmäilleet lasten kanssa toisiimme sisätiloissa. Olen yrittänyt järjestää lapsille mukavaa tekemistä, mutta kieltämättä ruutua vasten rummuttavat sadepisarat kyllästyttävät ja hermostuttavat.
"Äiti! Millon me mennään ulos?!"
Onneksi välillä on päästy haravoimaan pihaa ja käymään puistossa, sekä saatu leikkikavereita kylään.
(Muovailuvahamuumeja)
(Keksihetki kera kaverin)
(Rallikuski Kaapo)
Kärsimättömänä ihmisenä en millään myöskään malttaisi odottaa keskiviikkoon asti, jolloin minulla on kampaaja. Tyytymättömyys omasta tukasta vaivaa herkeämättä. Kaikki-mulle-heti-nyt! En saanut aikaa haluamaani kampaamoon, sillä siellä oli vapaita aikoja vasta kolmen viikon päästä (kuka jaksaa odottaa niin pitkään?). Joten nyt kokeilen toista paikkaa, ja tietenkin jännittää.
Ja. Huoh. Perjantaina kävin minäkin taas lekurissa, ja näillä näkymin minulta löytyy paikasta x polyyppi eli hyvänlaatuinen limakalvon kasvain. Jään siis odottelemaan kutsua jatkotutkimuksiin. Jos kyseessä tosiaan on polyyppi, se voidaan poistaa tähystysleikkauksella ja oireet katoavat. Toivon todella! Viime kuukaudet ovat nimittäin olleet aika syvältä.
Lopuksi kuitenkin syysloman "kohokohta": miehen retale meni telomaan olkapäänsä perjantai-iltana sählypelissä. Olkapää meni sijoiltaan ja se on taatusti kipeä. Käsi on kantositeessä seuraavat kolme viikkoa, jonka jälkeen kantosidettä ei tarvitse enää käyttää koko ajan. KUUDEN VIIKON jälkeen siteestä voi luopua. Voi hyvää päivää! Ja tietenkin sen piti vielä olla oikea käsi. Nyt täytyy siis miettiä monet käytännön asiat uusiksi, kuten lasten hoitoon kuskaamiset jne. Ärrrrr.
Kyllä minulta löytyy todellisuudessa myös sympatiaa potilasta kohtaan, ja hänellä on ikioma lähihoitaja kotona. Mutta meneehän tämä elo nyt meidän muidenkin osalta hieman hankalaksi..
Ihan mukavaa palata huomenna takaisin harjoitteluun, toivottavasti paremmalla mielellä ja menestyksellä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti