Oppia ikä kaikki.

Viime perjantaina posti muisti minua Lähihoitajan käsikirjalla.

Kyseinen opus on kattava ja selkeä perusteos, josta on hyötyä myös opintojen päättymisen jälkeen (ja juuri siksi sen ostinkin).
Esimerkiksi toimenpiteet joita ei joudu usein tekemään, saa helposti palautettua mieleensä kirjaa vilkaisemalla. Minulta löytyy myös vanhan opetussuunnitelman mukainen Sairaanhoito ja huolenpito, mutta olen aivan ihastunut tähän pieneen käsikirjaan.

Runsas kuvitus ja selkeä ohjeistus, suosittelen lämpimästi.

Viikonloppuna kirjaa tulikin selailtua ahkerasti, koska maanantaina alkoi työssäoppimisjakso sisätautiosastolla.

Ja ai että, siellä on kivaa! 

Työntekijät ovat todella mukavia ja siellä pääsee näkemään ja kokemaan kaikkea sellaista mihin ei muuten olisi mahdollisuutta. Toisena päivänä pääsin jo ottamaan sydänfilmiä, joka kummitteli mielessäni jotenkin vaikeana asiana. Mutta hyvinhän sekin onnistui ja oli kivaa. Nyt vain toivon potilaille paljon operaatioita, joita pääsisin seuraamaan. :D

Tietenkin pieni/suuri epävarmuus jyllää. Tuntuu ihan hirveältä olla niin keskeneräinen. Eihän meistä kukaan ole koskaan täydellinen tai valmis, mutta on ahdistavaa kun haluaisi imeä kaiken tiedon ja taidon heti itseensä (siinä onnistumatta).

Yritän silti pärjätä.

Ensi viikolla ollaankin sitten jo syyslomalla. Loma katkaisee hassusti harjoittelun, mutta toisaalta taas saa aikaa sulatella kaikkea uutta oppimaansa. Toivottavasti vain nämä kauniit syyssäät jatkuisivat!

Ja minulla on edelleen pää täynnä kysymysmerkkejä: etsinkö vuodenvaihteen jälkeen töitä vai jäänkö kotiin. Ollako vai eikö olla taas kotiäiti?