Joku raja (voisilmäpullissakin)!

Alkuun pistän Jasminin toiveesta kuvan jossa näkyy hiusten lisäksi naamataulukin. Tässä kuvassa tuo edellisessä postauksessa mainittu tuhkaisuus on kuitenkin jo mennyttä (minun tapauksessani hiusvärit haalistuvat pelottavan nopeasti). Ja nyt jo pidänkin tästä vaaleudesta/sävystä! Ai miten niin olen taas vaikea ihminen? ;)

Edelleenkin hiuksiin liittyen minun täytyy kertoa lyhyt tarina uudesta ystävästäni Kalaöljykapselista. Oikeastaan olemme jo vanhoja tuttuja, lapsena äitini tutustutti meidät toisiimme puoliväkisin. Jep, minä kuulun siihen sukupolveen joka on pakotettu aamuisin nauttimaan kaurapuuron lisäksi ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä. Ja tässä vaiheessa en halua kuulla etteivät muut joutuneet kokemaan samaa kohtaloa...! ;D
Kuitenkin, äidilläni oli pakkomielle työntää kyseistä moskaa suuhuni ja kertoa kuinka terveellistä se on. Jossain vaiheessa nestemäinen litku muuttui kapseleiksi, mutta se ei juurikaan helpottanut elämääni. Voin edelleen (valitettavasti) maistaa suussani kalaöljyröyhtäyksen  maun. Uh.

Nyt olen kuitenkin vakuuttunut siitä että aivoni ja hiukseni vaativat Omega 3 rasvahappoja. Ja, Luojan kiitos, tässäkin asiassa on menty eteenpäin.

Piparmintunmakuisia kapseleita jotka liukenevat vasta ohutsuolessa! Ehkä näillä eväillä minäkin omistan vielä jonain päivänä pitkät, kiiltävät hiukset.




Viime viikonloppu oli muuten harvinaista mannaa. Siis jopa parempaa kuin kalaöljykapselini. Ensinnäkin; se oli VAPAA. Useimmiten olen viikonloppuisin vähintään toisen päivän töissä, joten nyt oli syytä juhlia. Ja niin teinkin!


Toisekseen; sain viettää aikaa ihanien ystävien seurassa. Tosin suurta harmistusta aiheutti eräiden murusten poissaolo.. Ja itse asiassa meinasin jo yhdessä vaiheessa perua koko kekkerit noiden peruutusten vuoksi. Täysin ymmärrettävistä syistä kyseiset ihmiset eivät päässeet paikalla (työt, sairaus, lapsenvahdin puute), mutta ai että se harmitti!

Oli kuitenkin todella mukava ilta. Tyttöjen kanssa lipittelimme mustaherukkaboolia ja kävimme katsomassa PMMP:n keikan, joka oli jälleen kerran mahtava. Suosittelen sitä (PMMP:tä livenä) myös ihmisille jotka eivät erityisesti edes pidä kyseisen yhtyeen musiikista, sillä noiden pienten sähikäisten esiintyminen on kokemus.

Tämän hauskuuden jälkeen laskiaissunnuntai muuttui laiskiaissunnuntaiksi, ja tämä muori jätti jopa pullat leipomatta. Tänään halusin kuitenkin hyvitellä lapsia sekä ukkokultaa, joten leivoin korvapuusteja ja voisilmäpullia.

Viidennen voisilmäpullan kohdalla rakas mieheni ilmoitti pian oksentavansa. "Hirveä määrä rasvaa!"
Joo, mutta hei joku raja?

Tervetuloa uusille ja hieman vanhemmillekin lukijoille!