Ensin oli tyttärellä munuaisaltaan tulehdus ja äidillä maailman huonoin omatunto: miksi en huomannut merkkejä ajoissa? Kuume nousi tyhjästä ja hälytyskellot soivat täysillä vasta siinä vaiheessa kun virtsaan ilmestyi rasvalauttoja. Sitä ennen emme huomanneet mitään.
Sairaalareissun, suonensisäisen ja p.o lääkityksen jälkeen terveyttä kesti PÄIVÄN. Seuraavaksi alkoi järkyttävä influenssa, joka on vetänyt meidät hiljaiseksi.
Neljä päivää maattuani lähes taju kankaalla vuoteen pohjalla, perheen isännän hoitaen minua + koko muuta perhettä, aloin jo hieman tokemaan. Kuitenkin pieni paikkojen järjesteleminen vei kaikki voimani, ja jouduin myös uskomaan ettei kehoni normaalilämpötila ole 38 astetta. Ei, vaikka olo olisi kuinka "hyvä". Kuumeen, yskän, kurkkukivun, pahoinvoinnin, säryn ja muiden oireiden lisäksi pääni uhkasi räjähtää. Eikä sekään riittänyt, leukaperäni kipeytyivät niin kovasti etten saanut juuri suutani auki. Työterveydessä osattiin kertoa minun kärsivän myös poskiontelontulehduksesta.
Että sellaista tänne tällä kertaa. Tytär on jo toipunut, mutta äiti ja pojat influenssailee.
Palataan astialle paremmassa kunnossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti