Kuten olen jo aikaisemmin avoimesti kertonut, minulla on menossa elämässäni vaikea vaihe.
On suurien muutosten aika.
Avioeroprosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että tiskipöydälläni kummittelee allekirjoitettuna 2. vaiheen avioerohakemus. Kummalliset tunteet nousevat jälleen pintaan, on äärettömän vaikea luopua lopullisesti jostain joka on ollut niin suuri ja tärkeä osa omaa elämää. Meidän elämäämme. Ja kuitenkin siellä piilossa muiden katseilta on ollut niitä painavia syitä, miksi siitä kaikesta tahtoi pois.
Otan tavoitteekseni viedä hakemuksen käräjäoikeudelle tällä viikolla, tai viimeistään tämän kuun loppuun mennessä... Tänään poistin viimein Facebook-tilini, enää en palaa muistoihin sitä kautta. On pelottavaa kuinka paljon faktaa, iloa, tuskaa ja muistoja moiseen sivustoon mahtuikaan. Pidän enemmän kuin todennäköisenä sitä että vielä palaan Facebookin maailman, mutta tuolloin voin aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Ja olen toivottavasti siihen mennessä myös oppinut rajoittamaan ruutuaikaani (peukut pystyyn ettei vaan blogistania vie mennessään kun toinen koukutus on poissa)! ;)
Toki tänne blogiinkin mahtuu mennyttä elämää, mutta tästä en ole valmis luopumaan. Tämä on minun selviytymiskeinoni ja päiväkirjani.
Joten näillä mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti