Ne jotka todella tuntevat minut, eivät todennäköisesti usko jos väitän maistaneeni rapuja. Mutta näin on oikeasti päässyt käymään! Joskus yllätän itsenikin.
Kyse oli siis viime viikonlopun rapujuhlista, jossa nautimme ravuista ja muista pöydän antimista enemmän ja vähemmän sivistyneesti. Etenkin se rapujen syöminen on raakalaismaista ja karkeaa touhua, erittäin kaukana sievästä ja sivistyneestä... Enkä minä kyllä tykännyt maustakaan, yyyh.
Nyt kuitenkin tiedän mitä EN tee seuraavissa rapujuhlissa (jos kutsu vielä käy).
"Älä koske rapuihin, äläkä etenkään siihen snapsilasiin jossa on jaloviinaa."
Nämä juhlat toimivat silti oivana korvikkeena Rihannan konsertille, jonne emme siis päässeet. Ei siitä sen enempää, kyseiset juhlat olivat oikein mukavat ja lapset aiheuttivat sillä aikaa mummolle nipun harmaita hiuksia.
Tänään koulun ja hoitopäivän ohella ohjelmassa oli Hippo-kisat, joissa myös äiti sai oman osansa harmaista hiuksista (erään lapsukaisen temppuilun vuoksi). Milloin se uhma loppuu? Tai edes laantuu?
Hippo-kisojen 40m juoksuun osallistui kuitenkin yksi hyväntuulinen tyttö, joka sai muistoksi mitalin.
Ensi vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti