Blogihiljaisuus ei todellakaan tarkoita että meillä olisi muuten hiljaista. Ehei, täällä on nimittäin (mm.) juhlittu 1-vuotis syntymäpäivää!

Huuko 23.07.2011

Jälleen on yksi vauvavuosi ohi. Ja joka kerta aika tuntuu kuluvan nopeammin, päivät vain valuvat sormien läpi! Toivottavasti tahti hidastuu jossain vaiheessa.

 (Päivänsankarin mansikkakakku)

 (Voisihan sitä tietysti viedä lapsen valokuvaamoonkin..)

(Kaapon piirustus Hanna-kummille)

("Äiti! Minäkin otan kuvia!")

Olen myös viettänyt hiustenrääkkäysviikkoja. Minulle tuli tässä vaiheessa kesää (kyllä kai vielä on kesä?) vastustamaton halu saada hieman vaaleammat hiukset. Ei siis blondit, vain vaaleampi ruskean sävy oli hakusessa.
Ja kun saan jotain päähäni niin sen pitää yleensä tapahtua heti paikalla. Niinpä ostin värinpoiston ja vaaleanruskean värin. Välivaiheena oli oranssinkirjava pehko ja seuraavaksi melko lähelle haluamani väri, mutta epätasaisena versiona. Jostain syystä ajattelin lopputuloksen olevan tasaisempi jos isken seuraavana päivänä saman värin uudestaan päähäni. Tein siis niin ja.... väri muuttui lähes yhtä tummaksi kuin alun alkaenkin. Kaikki tämä oli siis turhaan! "Aaaargh!", huusivat tällä kertaa hiukseni.

Nyt väri on jo haalistunut ja yleisilme todella on vaaleampi. Mutta vain vaaleampi, ei parempi. Joten marssin kiltisti kampaajalle heti kun mahdollista.

Olemme käyneet Kaapon kanssa Neste Oil Ralleissa...

Ja Pandan tehtaalla.

Peppi sai tuliaisiksi oman pandan.

Ja pakastin sai eräänä toisena päivänä hieman täytettä: 5 litraa omin käsin poimittuja mustikoita. Marjojen poimiminen on yllättävän terapeuttista, siellä luonnon keskellä (kera ystävän) mieli oikeasti lepää. Toivoisin pääseväni tänä syksynä vielä puolukkaankin...

Kotona on alkanut jälleen uusi projekti. Valmistumisajankohdasta ei ole tietoa.

Ja eräänä päivänä..

kohtasimme punkin. Se oli aivan pienenpieni, mutta kerrassaan iljettävä olento. Meidän ensimmäinen punkkimme tarttui Peppiin ja kävimme irrottamassa sen ensiavussa. Tämän jälkeen olemme muistaneet tehdä lapsille punkkitarkistuksen joka ilta ja seuraavalla apteekkireissulla ostamme punkkipinsetit kotiin.

(Peppi oli vain innoissaan että hänellä on oma ötökkä, yh..)

Syksykin saattaa olla tuloillaan. Se tietää kivoja pieniä puroja ja kuralätäköitä. Mutta myös äidin koulua ja lasten päivähoitoa. Apua, en taida olla valmis tähän. 

Toivottavasti kuitenkin morsian on valmis menemään naimisiin. Viikonloppuna oli nimittäin rakkaan ystäväni polttarit, ja ainakin omien sanojensa mukaan hän oli todella tyytyväinen. Katja olisi kuitenkin ansainnut paljon parempaa <3

Elokuun lopulla tanssitaan sitten häitä.
 Ja niin he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

P.S Tähän mennessä olen laihtunut vasta 3.1 kiloa, mutta onhan sekin jo alku :P Ehkä seuraavien kolmen kilon jälkeen näkyy jotain muutosta.