( Sain siskolta ihanan VeroModan mekon. Nämä ovat niin minun värejäni! )
Vaikka kyllähän tämä kuumuus saa olon aika nuutuneeksi.
Ja välillä myös kiukkuiseksi.
Onneksi kiukunpuuskat menevät lopulta ohi sekä lapsilla että äidillä. Vaikka juuri tänään on taas tuntunut siltä ettei tästä voi selvitä täysipäisenä (ei lapset eikä liioin äiti).
Mutta sitten taas jostain ilmestyy kiukkuiitan tilalle hymyilevä prinsessa, joka halaa ja kertoo miten rakas äiti on. Sovitaan riidat ja annetaan anteeksi, jatketaan leikkejä. Ja kiukutellaan kohta taas vähän lisää.
( Prinsessamekko kirpputorilta)
Illemmalla kävimme Antin kanssa soutelemassa. Ja jälleen kerran tuli selväksi ettei kalastus sovi minulle. Sen lisäksi etten pysty laittamaan matoa koukkuun (jos ollaan mato-ongella) tai koskemaan itse kaloihin, en osaa myöskään käyttää virveliä. Mutta hajottaa kylläkin. Joten paras pitää kalliit kalastusvempeleet kaukana minusta, ainakin jatkossa!
(En minä kyllä ymmärrä miten se virveli niin helposti hajosi, ihan vähän vain kelasin sitä väärään suuntaan. Haurastunut se oli ja kaikkee. Niih.)
Muuten oli kyllä mukavaa, kahdenkeskinen laatuaika ei ole varmasti koskaan pahasta. Uitiin ja höpöteltiin. Ja vesi oli todella lämmintä, aah. Tykkään.
Päivän kohokohta oli kuitenkin postilaatikkoon ilmestynyt kirje: tadaa, meidän lapsille järjestyi sittenkin hoitopaikka! Ryhmäperhepäivähoitokotiin (kammottava sanahirviö muutes) joka on kohtuullisen lähellä. Elokuussa kolme kullanmurua muuttuu Päivänsäteiksi. Jei! Olen todella helpottunut tästä tiedosta. Toivottavasti kaikki menee myös jatkossa hyvin. *kop kop kop*
Ihania kuvia <3 Luksusta tuo teidän kahdenkeskeinen soutureissu, tosi ihana että teillä on mahdollisuus tuollaiseen! :) Toisin kuin sinä, mä taas tykkään kovasti kalastamisesta, mutta mulla taas ei siihen oo mahollisuutta juuri koskaan, harmi kyllä. Noh, ehkä joskus sitten =) Ja näytät upealta tuossa mekossa!
VastaaPoista