Ensimmäinen.

Tänään on esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Jännittyneenä odotan mitä tykkäsi! 

Kotona ollaan jo  harjoiteltu hieman laskemista ja kirjaimet poika osaa melko hyvin, mutta lukemisen salaisuudet eivät ole vielä auenneet.  Kaapo on kuitenkin aina ollut kiinnostunut kirjoista, joten luulen että lukutaidon opettelu on mieluista.

Ehkä?

Tosin ymmärtääkseni eskarissa ei vielä opetella lukemaan, mutta sitten aikanaan.

Kaapo 3kk tutkimassa kirjaa.

 

Syyskuun puolella isommat lapset aloittavat LassiLoikan liikuntaleikkikoulun. Lisätietoa aiheesta löytyy täältä. Hyvässä lykyssä tätä kautta molemmille löytyy jokin mieluinen liikuntaharrastus, ja kehnommassakin tapauksessa jäävät vain yhtä kokemusta rikkaammiksi. Ei siis hullumpi homma ollenkaan. ;) Mutta minkähänlaiseen liikuntakouluun äiti pitäisi laittaa…?

Tälle on nimittäin kertynyt vuorotyön myötä rutkasti ylimääräisiä kiloja (vaikka edelleen normaalipainon puolella keikutaan), eikä kunto todellakaan ole kohdallaan. Päivittäistä herkuttelua olen jo alkanut rajoittaa ankaralla kädellä, mutta edelleen se toinen käsi eksyy liian usein kahvipöydän pullavadille. Liikkumisen olen sentään aloittanut pitkän tauon jälkeen, tosin silläkin rintamalla olisi tsempattavaa. Olisi mahtavaa saada jumpat, zumbat tai lenkit osaksi päivittäisiä rutiineja, mutta se tuntuu hiton haastavalta. Kuinka te muut saatte yhdistettyä (vuoro)työn, kodin/perheen ja omat harrastukset? Vai onko kyseessä mahdoton yhtälö? Vinkkejä otetaan vastaan!

Työasioiden pohtiminen aiheuttaa harmaita hiuksia, tosin tietty harmaansävy niihin onkin toivottua. Niinpä tilasin itselleni hieman tukkataikoja, tällä kertaa KC Professional Four Reasons Silver shampoota, hiuksiin jätettävää hopeasuihketta sekä sävyttävää hiusnaamiota. Käyttäjäkokemuksista kerron myöhemmin (jahka saan tuotteet käsiini). 

Mutta takaisin työasioihin palatakseni:  olen hieman hukassa. Vakipaikan metsästäminen nykyisestä työyksiköstä tai toisesta paikasta pohdituttaa. Mitä haluan? Mihin kelpaan? Mihin rahkeet riittävät? Vai olisiko minun sittenkin vielä jatkettava opintoja? JOS olisi vakipaikka, voisi ihan tosissaan harkita AMK opintoja työn ohessa. Edes avoimen ammattikorkean puolella.. Jaah, njääh. Ehkä se elämä vie siihen suuntaan kuin on tarkoituskin, ja minun kuuluu vain mennä sen mukana (ja lopettaa liiallinen murehtiminen/miettiminen).  

Seuraavaksi minulla on suunnitelmissa lähteä meditaatiokurssille. Vaikka olenkin terveydenhuollon ammattihenkilö ja luotan koululääketieteeseen, olen henkilökohtaisesti kiinnostunut myös ns. vaihtoehtohoidoista ja henkisen kasvun kehittämisestä. Toiset pitävät edellä mainittuja asioita huuhaana, mutta minä uskon että niilläkin on positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Kosketuksella on parantava voima (jokainen hoitotyössä oleva voi kai yhtyä tähän ajatukseen?), eikä hiljentyminen tai keskittymiskyvyn harjoittaminen ole varmasti pahasta kenellekään. 

Eilen oli muuten pienen kummipoikani ristiäiset. Kummitustädin vasen käsi puutui itse toimituksen aikana niin tehokkaasti, että vielä kotonakin tuntui sirinää.  Poika sai kivan nimen, kakku oli hyvää ja juhlat onnistuneet.

 

Illalla, unikiukkuisen kuopuksen ja miehen nukahdettua, minä käperryin sohvan nurkkaan katsomaan My Week with Marilynin. Arvostelun elokuvasta voi lukea esimerkiksi täältä tai täältä. Tykkäsin tästä leffasta todella paljon. <3 Upea roolisuoritus Michelle Williamsilta!

Tämän elokuvan haluan ostaa kyllä itsellenikin.

P.S  Pieni herkuttelu sallittakoon leffailtojen yhteydessä :D