Kotia ja satoa

Rakastan valkoista.
Valkoinen onkin kotimme sisustuksessa hallitseva sävy, ja lähinnä vain lastenhuoneista löytyy enemmän väriä. 

Ja siis minähän en todellakaan ole mikään Sisustaja, jonka koti  on kuin suoraan Glorian Koti-lehdestä. Kuten en myöskään ole kondiittori, valokuvaaja tai askartelija ;) 

Mutta silti pidän kauniista asioista ja viihdyn omassa kodissamme. Leipominenkin on hauskaa puuhaa ja toisinaan yritän myös väkertää jotain muutakin kivaa. Se riittää minulle.

Kurkataan nyt kuitenkin sinne meidän kotiin.

Olohuoneessa on puusohva, joka on varmasti useimpien ihmisten mielestä järkyttävän epämukava.

Vieraat kököttävät sohvan reunalla kuin kanat orrella, ja kiemurtelevat pakaralta toiselle. Silti olen tykästynyt tuohon rohjakkeeseen, jonka saimme aikoinaan tyttäremme huoneeseen ilmaiseksi. 

Toki soffaan kuuluu myös istuinpehmusteet, mutta niihin tulisi ommella uudet päällysteet. Ja ompelu on yksi niistä asioista joita en yksinkertaisesti osaa tehdä. En sitten yhtään. 

Intohimoni muumimukeja kohtaan olen paljastanut jo aiemminkin. Nyt kokoelmiini kuuluu siis noin viisikymmentä erilaista mukia. Osa mukeista löytyy valaistusta vitriinistä ja osa, vaaroja uhmaten, seinällä olevalta hyllyltä. Osa astioista on myös arkikäytössä.

Yritän parhaani mukaan suojella astioita villeiltä lapsilta, mutta en kuitenkaan raaski laittaa niitä varmaan talteen. Toisaalta vielä yksikään muki ei ole rikkoutunut, joten en osaa ennustaa reaktiotani kyseisessa tilanteessa…

 

Mutta miitä kasvihuoneeseen kuuluu? Siellä on tullut vietettyä luvattoman vähän aikaa, mutta ainakin lapset ovat nähneet kuinka tomaatit ja kurkut (ne kokonaiset kaksi kappaletta) kasvavat. 

Tomaatteja on kyllä tullut aika paljon, villinä veikkauksena ainakin sata. Mutta on eri asia kuinka ne kaikki kerkeävät kypsyä, alkavathan kelit olla jo vilpoisia. 

Naapurista annettiin vinkki pahvilaatikosta sängyn alla, mutta taidan etsiä omille tomskuilleni vähemmän pölyisen paikan.